keskiviikko 11. helmikuuta 2009

I was a quick wet boy, diving too deep for coins

Välillä minusta tuntuu, että etenen asioissa päinvastaisessa järjestyksessä kuin on normaalisti tapana. Joka tapauksessa asialla tuskin on loppupeleissä mitään väliä, jos siitä ei koidu haittaakaan.
Viitaten siis eiliseen iltaan paikallisessa elokuvateatterissa, ja valkokankaalla tietysti Twilight. Aloittakaamme siis aivan alusta.

Ihastuttuani jokin aika sitten Samuel Beamin muodostaman Iron & Winen folk-henkiseen musiikkiin, löysin kappaleiden joukosta ensimmäisenä Flightless bird, American mouthin. Melodia synnytti rakkautta ensikuulemalta, enkä moneen päivään muuta tehnytkään kuin skippasin iPodistani kaikki muut kipaleet ja siirryin suoraan tuohon tuttuun, lohduttavaan sävelkulkuun, Beamin vetoavaan ääneen ja lyriikoihin.

Siispä, etsiessäni kappaleen alkuperää ja mahdollista albumia, sain selville, että kyseessä olikin ilmeisesti (?) alun perin soundtrackille levytetty sävellys. Tämän jälkeen olikin sitten pakko tutkia tarkemmin, minkälainen elokuva oli kyseessä. Ja mikähän sieltä tuli vastaan, ellei teinimaailmaan sijoittuva vampyyrielokuva. Ja minähän vallan rakastan vampyyreja!
Päätin siis etäisesti, että tulisin tämän elokuvan joskus tarkistamaan henkilökohtaisesti.

Seuraavaksi törmäsinkin sitten Salon Plazan Suomalaisessa kirjakaupassa kohtuuhintaiseen Twilight -pokkariin, joka sopikin paremmin kuin hyvin juuri hankkimaani pokkaripassia silmällä pitäen. Kirja on vielä kahlaamatta läpi, mutta ensimmäiset sivut on jo käännetty, joten tästä tullaan luultavasti kuulemaan vielä lisää...

Itse elokuvasta pidin, vaikka pieniä uskottavuusongelmia oli ja joissain kohdissa dialogi takkuili. Tunnelma oli viehättävä, tarina kulki mukavasti ja leffan jälkeen tuli tyttöporukassa pompittua hymy herkässä vielä elokuvateatterin ulkopuolellakin illan ohjelmasta puhellen.
Taisin jäädä niin sanotusti jalkoihin kun tuli puhetta Edwardin hahmon ulkoisista avuista. Toki Robert Pattinson on ihan mukiinmenevä nuori mies, mutta kyllä siellä taisi komeampiakin tapauksia leffan aikana vilahdella. Ei niinkään komeana, mutta sympaattisena esimerkkinä Cullenin perheen uusin tulokas, Jasper Hale, joka tosin taisi näyttää suloiselta ainoastaan liikkuvassa kuvassa näin jälkikäteen ajatellen.


Mutta, jos kalpeus yhtään viehättää ja olette suloista rakkaustarinaa vailla, käykääpä ihmeessä katsomassa!

2 kommenttia:

  1. Olen myös aivan koukussa tuohon kappaleeseen. Nappasin sen muistiin Twilght-leffan promkohtauksesta, kaivoin netistä ja siitä lähtien se on soinut ipodissa. En oikein osaa enää muuta kuunnellakaan kun kävelen:D

    VastaaPoista
  2. Sitä on kyllä kieltämättä harvinaisen hankala olla kuuntelematta jatkuvalla syötöllä :D

    VastaaPoista

Thoughts