Kämppis kävi kaupassa, teki itselleen lounasta, jätti täydet kauppakassit jääkaapin eteen ja katosi huoneeseensa. Näkyipä siellä paketti kanafileitäkin. No, elän vielä siinä toivossa ne siirtyvät tuosta paikoilleen, vaikka siellä ne näyttävät olevan kyllä edelleen näin tunninkin jälkeen.
Tässä on muuten jännä ero Suomen ja Skotlannin välillä. Kotona sitä on oppinut ruoanlaiton ja elintarvikehygienian perusteet kotitaloustunneilla, mutta täällä se ei kuulu lukusuunnitelmaan. Siinä vaiheessa kun on sivusta seurannut, kuinka tiskit jätetään huuhtelematta saippuasta (sen jälkeen kun ne on pesty pesusienellä) ja ihmetellään, kuinka monta viikkoa sitten avattu tuorejuusto on homeessa, vaikka parasta ennen päivämäärä on vielä vaikka kuinka kaukana, tulee aika viisas olo. Täällä monelle opiskelijalle ruoanlaitto tuntuu ylipäänsä olevan aika kaukainen käsite ennen yliopisto-opintoja, monelle jopa riisinkeitto on ylitsepääsemätön tehtävä. Olen ansainnut kavereiden kesken epävirallisen "master chef" -lempinimen yksinkertaisesti sillä, että valmistan ruokani alusta asti itse ja leivon monesti leipää tai pullaa sen sijaan, että ostan sen kaupasta (tämä tietysti selittyy osittain sillä, että olen tottunut syömään lähinnä ruisleipää ja paikallinen vaalea leipä onkin sitten ihan vitivalkoista pullamössöä, joka ei maistu omaan suuhun miltään).
Yksi kämppiksistäni eli valehtelematta koko viime jakson (syys-/joulukuu) pelkillä valmisaterioilla. Se näkyi konkreettisesti siinä, että tämän terveys romahti, paino nousi, ja hän pyörtyi muun muassa kirjaston hissiin, suihkuun ja pöytänsä ääreen. Seuraavan jakson alussa tämä toiminta vaihtui sitten erittäin vähäiseen syömiseen ja jatkuvaan kuntosalilla pyörimiseen. Tällä hetkellä sama henkilö käytännössä asuu yliopiston kirjastossa, viettää siellä vähintään 12 tuntia päivässä, yleensä aamuseitsemästä aamuyöhön. Vaikka asumme samassa kämpässä, kukaan meistä muista asukeista ei ole nähnyt koko ihmistä kahteen viikkoon. Ehkäpä se on luonnekysymys, mutta kieltämättä tämän sivusta seuraaminen on välillä saanut huolehtimaan niin toisen fyysisestä kuin psyykkisestä terveydestä.
Niin että te, jotka puhutte uusavuttomuudesta suomalaisten nuorten yhteydessä, tulkaapa tänne vertailemaan! Skotlanti on kyllä onnistunut viemään sydämen, mutta vatsalaukku on edelleen visusti Suomen puolella :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Thoughts